Suunnitelma 21.12.1939
II AK, jota vahvistetaan 6. D:lla, ryhtyy 23.12.1939 aamulla yleiseen hyökkäykseen lyödäkseen 5. ja 1. D:aa vastassa olevan vihollisen voimaryhmän. Tehtävä suoritetaan katkaisemalla viholllisen päähuoltotiet Kaukjärven pohjoisosan itäpuolella sekä Vierustan-Muolajärven eteläpään välillä. Tähän päätehtävään liittyy Karhulan pohjoispuolisesta ja muola-järven länsipuolisesta maastosta etenevien hyökkäysryhmien sivustojen suojaaminen sekä vihollisen sitominen 5. D:n alueella. Nykyinen torjuntatehtävä jää hyökkäyksen alkamiseen asti voimaan.
Kenrltn Öhquist muutti komentopaikkansa Kolmikesäleen lähelle Karhulan kylää.
Vastahyökkäys määrättiin aloitettavaksi 23.12.1939 klo 06.30.
- 6. D hyökkää Karhulan pohjoispuoleisesta maastosta kaakkoon.
- 1. D:n hyökkäys
21.12.1939 sai 1. DE hyökkäyskäskyn. Tällöin olivat sen joukoista 1. Pr. ja JR 14 torjuntataisteluissa puolustusasemassa sekä 2. Pr., 3. Pr ja hyökkäyskäskyssä divisioonalle alistettu osasto Vuori (X ja VI/KT-Pr.) 15-20 km:n päässä selustassa. Näiden joukkojen siirto toiminta-alueelleen hyökkäystä edeltäneenä yönä viivästyi virheellisistä aikalaskelmista ja heikoista järjestelyistä johtuen, joten divisioona ei määrähetkellä ollut valmis hyökkäykseen.
Tehtävänä: 1. D (1., 2. ja 3. Pr., JR 14 sekä osasto Vuori) hyökkää päävoimillaan Perkoisenjärvi 'P':sta 1 km länsilounaaseen olevan tienhaaran suuntaan. 1. tavoitteena on Limsilampi-Läykynlampi-Läykynoja-Vierusta-Perkosenjärvi-Perkjärvi kaakkoispää-Muolaanjärven kaakkoispää. 1. tavoitteen tultua saavutetuksi divisioona on valmiina etenemään vahvoin voimin Suur Mikkelinjärven pohjoispuolitse lounaaseen varmistaen etelään ja kaakkoon, erikoisesti Maisniemen ja Lounatjoen suuntiin.
Hyökkäyskäsky annettiin 21.12.1939 iltapäivällä.
Painopisteessä Taasionlampien itäpuolelta tuli ev Svenssonin komentaman Osasto S:n, johon kuuluivat 2. Pr. ja vajaa 3. Pr., hyökätä Perkjärven länsipuolelle Perkosenjärven suuntaan. Sen vasemmalla puolella määrättiin ev V. Polttilan komentama JR 14 vahvennettuna Kev. Os. 5:lla hyökkäämään Muolaanjärven kaakkoispään tasalle, josta sen tuli osillaan jatkaa Perkjärven suuntaan.
Kenrmaj Laatikainen siirtyi hyökkäyksen alkaessa JR 14:n komentopaikalle.
-
Myöhästymisistä kärsivät eniten tärkeimpään suuntaan hyökkäämään käsketyt Osasto S:n prikaatit. Ne aloittivat etenemisensä kaksi tuntia määräajasta myöhästyneinä noin 8.30.
2. Pr:sta, joka toimi suoraan ev Svenssonin johdossa, kääntyi maj E. Selkeen komentama 1 P länteen kohti rautatietä ja sen takana edennyt maj M. Ranisen komentama III P jatkoi etelään. Pataljoonat saavuttivat noin klo 13 Perojoen, jonka lounaisranta oli vihollisen vahvasti miehittämä ja liike pysähtyi. I P sitoutui lisäksi taisteluun Taasionlampien eteläpuolella sivustaansa jääneiden vihollispesäkkeiden kanssa. Neuvostoliittolaisten ryhtyessä rautatien suunnassa hyökkäilemään pataljoonaa vastaan, antoi ev Svensson osastonsa reservinä olleelle II/2. Pr:lle käskyn siirtyä rautatien suuntaan. Pataljoona ei kuitenkaan enää ennättänyt taisteluun mukaan.
Ratkaisuaan ev Svensson perustelee taistelukertomuksessaan seuraavasti:
Klo 14.50 ilmoitti I/2. Pr:n komentaja (maj E. Selke) jokseenkin hätääntyneenä, että patl. oli hyvin vaikeassa asemassa. Tappiot olivat suuret, miehet perin uupuneita ja vihollinen saarrosti vasemmalta. Tällöin katsoin, että oli aika käyttää reservipataljoonaani. Klo 15 annoin sille käskyn hyökätä I/2. Pr:aa saarrostavan vihollisen sivustaan ja selkään. Tällä katsoin saavani aikaan paikallisen ratkaisun siten, että I/2. Pr:n vasenta siipeä vastassa oleva vihollisleiri tuhottaisiin I, II ja III/2. Pr:n osien yhteistoiminnalla, jolloin I/2. Pr. vapautuisi varsinaiseen tehtäväänsä tuhoamaan selkäpuolelta suosaarekkeessa olevan vihollisen tukikohdan sekä avaamaan Taasionlammen tien, joka huollon kannalta oli välttämätön. Koska nyt sain yhteyden myös ylöspäin, koetin 1. DE:n kautta saada aikaan edes summittaista tykistötukea joukoille siten, että tykistö ottaisi mainitun suosaarekkeen tukikohdan tulen alle.
Osasto S:n päävoimat olivat nyt sitoutumassa taisteluun sivustallaan eikä eteneminen käskettyyn tavoitteeseen ollut enää mahdollista. Osasto saikin kenrmaj Laatikaiselta heti klo 15:n jälkeen käskyn keskeyttää hyökkäyksensä ja joukot vetäytyivät iltahämärässä takaisin pääasemaan.
1. D menetti taistelussa 440 miestä kaatuneina. Osasto S:n tappiot olivat 92 miestä.