Heljä Pulli, 1994
Sukututkimus, genealogia, on henkilöhistoriallisen tutkimuksen alalaji. Kuten nimikin sanoo, se selvittelee sukulaisuussuhteita ja sukujen historiaa joko esipolvitutkimuksena (esivanhemmat) tai jälkipolvitutkimuksena (esim. isoisovanhempien kaikki jälkeläiset). Tavallisesti aloitetaan esipolvitutkimuksesta. Nykyään ei kenenkään tarvitse lähteä tyhjästä. Opastusta ja neuvoja on saatavissa monelta taholta.
Miten tutkimuksen alkuun
Vaikka melkoinen osa sukututkimustiedoista etsitään arkistojen asiakirjoista, on yhtä ja toista tehtävää ennen kuin arkistoon tarvitsee lähteä:
Etsi perheen ja suvun hallussa olevat asiapaperit, joissa voi olla sukuselvityksiä, esim. perukirjat, kauppakirjat, perheraamatun sukupuu, jonkun suvun jäsenen aikaisemmin keräämät tiedot.
Muistele itse, mitä kaikkea tiedät suvusta. Haastattele sukulaisia, varsinkin iäkkäämpiä, joilla voi olla tietoja hyvinkin vanhoilta ajoilta. Nykyajan nauhoitus- ja videointitekniikka voi helpottaa tietojen tallennusta.
Jos näitä tietolähteitä ei ole, tilaa sukuselvitys rekisteriviranomaiselta niin, että pääset henkilöihin, jotka ovat syntyneet 100 vuotta sitten. Heistä pääsee jatkamaan arkistojen asiakirjoista, jotka ovat mikrofilmeinä ja/tai -kortteina käytettävissä. Arkistojen luetteloista selviää, mitä asiakirjoja missäkin arkistossa säilytetään. Huom! Vanhat asiakirjat on kirjoitettu virallisella kielellä ruotsiksi. Asetus Suomen kielen oikeuksista annettiin v 1863 ja siirtymäaika oli 20 vuotta.
Kerää kaikki mahdolliset elämäkertatiedot, ei pelkkiä nimiä ja päivämääriä, jotka ovat vain varsinaisen sukututkimuksen runko.
Jos mahdollista, osallistu sukututkimuskurssiin, joiita järjestetään lukuisissa kansalais- ja työväenopistoissa.
Muussa tapauksessa tutustu johonkin sukututkimuksen opaskirjaan, josta saa tarpeellisia perustietoja.
Suomen Sukututkimusseuran, Sukuseurojen Keskusliiton ja Sukutietotekniikan julkaisut ovat suositeltavaa luettavaa, samoin sukukirjat, joiita julkaistaan yhä enemmän. Sukuhakemisto (1992) sisältää tietoja julkaistuista tutkimuksista. Suomen Sukututkimusseuran ja paikallisten yhdistysten sukututkijaluettelot kertovat, mitä sukuja tutkitaan ja kuka on tutkija.
Monilla paikkakunnilla on sukututkimusyhdistyksiä, joista saa opastusta.
Liity jäseneksi johonkin alan yhdistykseen!
Maakunnan, kihlakunna, pitäjän ja kylien historiateokset antavat taustaa asiakirjojen useinkin niukoille tiedoille. Niistä voi myös löytää tietoja suvun jäsenistä. Eräs hyvä yleisteos on vanha 'Suomenmaa' karttoineen, julkaistu 1919-1931.
'Uusi suomalainen nimikirja' (1988) antaa tietoja sukunimen merkityksestä ja levinneisyydestä.
Henkilörekisterilaki
V. 1988 säädetyn lain tarkoituksena oli mm. 'henkilön yksityisyyden sekä hänen etujensa ja oikeuksiensa suojeleminen'. Lakia ollaan nyt korjaamassa, toivottavasti selkeämpään suuntaan. Arkistojen käyttäjä, mm sukututkija, on kuitenkin iät ajat sitoutunut noudattamaan asiakirjojen julkisuudesta annettuja määräyksiä, ts. 'etten väärinkäytä asiakirjaa sen henkilön, jota asiakirja koskee, tai hänen läheisen omaisensa vahingoksi tai halventamiseksi'.
Perimätieto
Kaikkea sukua koskevaa perimä- ja muistitietoa kannattaa kerätä, siitä voi saada kokoon hauskoja tarinoita. Mutta nyt tulee varoituksen sana: tällainen tieto ei välttämättä pidä paikkaansa! Muistitiedossa on yleensä jokin todellisuuspohja, mutta kun ihmisen muisti on rajallinen, asiat ja henkilöt ovat vuosikymmenten kuluessa usein pahasti hämärtyneet ja sekaantuneet toisiinsa, puhumattakaan vuosisadoista. Sukututkijan tehtävnä onkin perimätietojen tarkistaminen asiakirjojen avulla, joko tiedon vahvistaminen tai kumoaminen.
Sukututkimus perustuu siis asiakirjatietoihin. Sukututkijan on pidettävä jalat tiukasti maassa eikä ilmassa. Mielikuvitusta ei saa päästää hillittömästi laukkaamaan.
Sukututkimuksen filosofiaa
En malta olla suosittelematta Esko Rahikaisen kirjoitusta 'Ikuista on mennyt yksin' (Sukuviesti 2/1991), jossa hän pohdiskelee sukututkimuksen ja -tutkijan suhdetta aikaan ja sanoo mm.: 'Kun avaat arkiston oven, syntyneiden ja kuolleiden kirjan kannen, avaat aina oven johonkin uuteen, oven psyyken huomiseen, oven, jota ei ehkä tiennyt sielussasi ennen olleenkaan.'
