Hyvät ystävät.
Tunnen oloni erittäin juhlalliseksi saadessani toivottaa teidät virallisesti tervetulleeksi tähän yhteiseen tilaisuuteemme. Oikeastaan kunnia olisi kuulunut iäkkäämmille Kuoppien edustajille, mutta pitäkää itseänne kunniavieraina ja kuunnelkaa hyväntahtoisesti myhäillen kun me vähän nuoremmat pyrimme käynnistämään keskustelua ja etsimään toimintatapoja, joilla voisimme jatkossakin motivoida sukua yhteydenpitoon.
Mistä saakka ajatus yhteiseen kokoontumiseen on itänyt, sitä on vaikea sanoa, itse kunkin mielessä varmastikin silloin tällöin, voimakkaampana tai haaleampana toiveena. Mutta ihan varmasti voin sanoa sen, että ilman Kuopan Maunon sitkeää ja syvällistä paneutumista ensin isä Oivan Lapin sodan vaiheisiin ja sen jälkeen samalla innolla esi-isien asuinpaikkojen selvittämiseen aina syvemmälle ja syvemmälle menneisyyteen, emme olisi nyt täällä. Hän varmastikin itse kertoo asiasta enemmän.
Meillä ihmisillä on tapana kysyä toisiltamme: "Mistä olet kotoisin". Aina viime aikoihin saakka paikan nimi riitti kertomaan kysyjälle, sekä konkreettisen asuinseudun, että sen kenen poikia tai tyttöjä kysyjä oli ja minkälainen sukuverkosto hänellä oli ympärillään. Asioilla on aina puolensa. Ehkei ollut niin mukavaa tulla heti samaistetuksi johonkin, mutta tiettyä turvallisuutta se useimmiten on tuonut tullessaan. Itselläni on ollut joskus vaikeuksia vastata "Mistä olen kotoisin, mikä olen naisiani". Pertunmaalla olen syntynyt sodan aikana Kuopan Filemonin ja Lyytin nuorimpana lapsena, mutta kaikkea muuta kuin Itä-Hämäläiseen kulttuuriin. Alkupuolen koulut olen käynyt Etelä-Savossa, seuraava vaihe Sydän-Hämeessä. Perhe asui useita vuosia Satakunnassa ja yli puolet elämästäni olen asunut Keski-Pohjanmaalla. Identiteetti, jonka ihminen itselleen rakentaa on hyvin tärkeä tasapainoisen elämän kannalta. Minun tapauksessani oli vielä jokseenkin helppoa aikuisiässä kaivaa karjalaisuus esiin ja kertoa selkää suoristaen olevansa omaa sukua Kuoppa.
Ihmistä muovaa sekä perimä, että ympäristö. Ympäristössäkin on eroteltava vielä tapakulttuuri, perheen ja suvun sisäinen traditio ja ympäröivän yhteisön arvot ja normit sekä yhteiskunnan antamat toimintamallit. Kun nyt olemme Maunon aloitteesta kokoontuneet tänne Heinolaan, olemme kokoontuneet: ensinnäkin tapaamaan ennestään tuttua sukua tutustumaan toivottavasti myös uusiin tuttavuuksiin toteamaan nykytilannetta kuulemaan tietoja suvun historiasta päättämään miten toimimme jatkossa tallentaaksemme suvun traditiota. Miten aikaisemmat sukupolvet ovat eläneet, missä, keitä he ovat olleet ja miten heidän elämänsä on sujunut verrattuna yleisempään historialliseen viitekehykseen.
Historia auttaa luotaamaan nykyisyyttä ja antaa ymmärrystä kehittää tulevaisuutta. Yhteisöllisyys on myös asia, joka on katoamassa nykyisessä individualismia korostavassa elämäntavassa. Sitäkin olisi mukavaa varjella ja edistää.
Tehdään tästä yhteinen tilaisuus ja katsotaan, minkälaisesta kivestä Kuoppia on veistetty, minkälaista verta suonissa virtaa ja minkälaisia hengen lahjoja me sisäämme kätkemme. Näyttäkäämme jälkikasvullemme minkälainen voivara on ollut karjalainen talkoohenki ja yhteenkuuluvuus. Tai jotain tähän suuntaan.