Laitteistovaatimuksiako?

Alkuun pääsee toki tietokoneella kuin tietokoneella. Matkan varrella kuitenkin mm. eri ohjelmat ja laitteet asettavat itse tietokoneelle joitakin vaatimuksia. Yleisimpiä huomioon otettavia seikkoja ovat:

• Tietokoneen työmuisti (RAM), eli kuinka paljon eri asioita kone jaksaa käsitellä samanaikaisesti; on hyvin yleistä, että muistin määrää halutaan lisätä jossain vaiheessa kun kone tuntuu liian "tahmaiselta", eli se ei jaksa suorittaa rivakasti kaikkia käyttäjän toivomia asioita. Huomaa myös, että ohjelmat vaativat, että muistia on ainakin tietty määrä: tämä on aina kerrottu ohjelman laitteistovaatimuslistauksessa.
• Levytilan määrä (kiintolevyn kapasiteetti) eli kuinka paljon tietoa mahtuu koneen levylle (tavuja). Levytilan lähestyessä loppua voidaan harkita myös ulkoisen levyn hankkimista.
• Prosessorin eli suorittimen teho (MHz / GHz) eli kuinka nopeasti kone ennättää suorittaa asioita. Jotkin ohjelmat vaativat vähintään tiettyä prosessorin nopeutta.
• Vapaat portit (COM / LPT / USB). Kun ostat uusia laitteita, tulee koneessa olla paikka jonka kautta laite kytketään koneeseen. Nykyään useat laitteet ovat USB –liitännällä kytkettäviä. Mikäli koneen USB –portit ovat jo käytössä, voidaan hankkia USB –hub, jolla portti voidaan jakaa useamman laitteen käyttöön.

Mitä vempaimia voisi tarvita?

Käyn tässä läpi joitakin laitteita jotka voivat olla hyödyllisiä sukututkijalle.

Digikamera ja digivideokamera

Digitaalikamerat (ja digitaalivideokamerat) tallentavat kuvatiedon omille muistikorteilleen tietokoneen ymmärtämään muotoon. Tämä muistikortti voidaan sitten kytkeä tietokoneeseen ja siirtää tieto (eli kuva- tai videotiedostot) tietokoneen muistiin, esimerkiksi kiintolevylle. Tämän jälkeen kuvamateriaalia voidaan sitten käsitellä soveltuvalla ohjelmalla. Muistikortti voidaan yhdistää tietokoneeseen joko kaapelin avulla, tai soveltuvan lukijalaitteen avulla.

Skanneri

Skannerit eli kuvanlukijat ovat laitteita, joilla luetaan optisesti kuvamuotoista tietoa digitaaliseen muotoon. Tueksi voidaan asentaa myös ohjelmia, joiden avulla kuvamuotoiset sivut tulkitaan ja muunnetaan tekstitiedostomuotoon.

Tekstintunnistuksen kanssa on välillä tosin ongelmia. Parhaiten tämä toimii silloin, kun luetaan valkoisella pohjalla olevaa mustaa selkeätä tekstiä.

Skannerin hankinnassa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millä tarkkuudella (dpi eli dots per inch) laite kykenee kuvaa lukemaan.

Tulostin

Tulostimia on kahdenlaisia: mustesuihkutulostimia ja lasertulostimia. Tulostimen valinnassa kannattaa käyttää hieman aikaa sen harkitsemiseen, mihin ja kuinka paljon tulostinta oikein tarvitsee.

Mustesuihkutulostimet ovat yleensä edullisia ostaa, mutta kalliita käyttää. Mustepatruunat maksavat paljon ja kuitenkin niitä pitäisi käyttää säännöllisesti, jottei muste kuivu suihkutuspäihin.

Lasertulostimet ovat taas hieman kalliimpia hankkia, mutta tulevat edullisiksi käytössä. Haittana lienee useimmiten se, että peruslaser tulostaa vain mustavalkoista jälkeä. Nykyään kaupoissa on myös tarjolla useita värilasermalleja.

Mikrofoni tai muu soveltuva ääninauhuri

Mikrofoni ja tai ääninauhuri ovat hyödyksi kahdessakin eri tilanteessa. Toisaalta esim. haastattelun nauhoittaminen tiedostoiksi ja nykyään myös esim. internetin kautta käytävät puhelut.

Kannettava tietokone

Kannettava tietokone voi olla sukututkijalle suureksi hyödyksi, koska sen voi kuljettaa mukanaan mm. arkistoihin. Tällöin uudet tiedot saa tallennettua suoraan omalle koneelle (vaikkapa sukututkimusohjelmaan) ja turhat välivaiheet jäävät tällöin pois.

Tallennusmedioista

Kiintolevy tärkeimpänä

Kiintolevy (eli kovalevy) on ainoa muisti, joka on yleensä jatkuvasti koneessa kiinni. Koneessa voi myös olla useampia kiintolevyjä tai sitten koneen ainoa kiintolevy voidaan ns. osioida eri paloiksi, jotka näkyvät sitten mm. Resurssienhallinnassa omina levyinään.

Pääkiintolevyn (tai pääosion) tunnus on Windows –koneissa C:\ ja mm. Omat tiedostot –hakemisto sijaitsee yleensä täällä.

Kiintolevyjen tallennuskapasiteetti on nykyisin noin 40 gigatavua-1000 gigatavua. Kiintolevy voidaan vaihtaa tarvittaessa esimerkiksi suurempaan levyyn. Kiintolevy voi myös joskus hajota. Tämän takia tulisi tärkeistä tiedostoista aina tehdä varmuuskopiot! Kiintolevy on helposti vaihdettavissa sekä normaaleissa pöytäkoneissa että kannettavissa tietokoneissa.

Varmuuskopiot rompulle?

CD-levyille voi tallentaa noin 650 megatavua tietoa.

CD-R

CD-R levy on ostettaessa tyhjä ja käyttäjä voi tallentaa sille kerran haluamansa tiedostot. Levy voidaan täyttää myös pikkuhiljaa mutta jo tallennettuja tietoja ei siis voi poistaa. Mikäli levy halutaan täyttää vähitellen, tulee tämä kertoa poltto –ohjelmalle jo ensimmäisen taltioinnin yhteydessä. Tällöin luodaan ns. multisessio –levy.

CD-RW

CD-RW levylle voi tallentaa tietoa uudestaan, eli saman levyn voi polttaa useampaan otteeseen. Näistä levyistä voidaan sopivalla ohjelmalla myös tehdä ns. Direct-CD (eli alustettu CD –levy). Tällöin CD-levy toimii kuten levyke eli sinne voidaan mm. tallentaa tiedostoja yksi kerrallaan.

DVD

DVD (Digital Versatile Disc) on samantyyppinen kuin CD, mutta sen tallennuskapasiteetti on huimasti suurempi - yli 10 gigatavua. Myös DVD – levyjä on nykyään poltettavassa muodossa tarjolla. DVD – levyt tarvitsevat myös oman asemansa. DVD – asemassa voi käyttää myös kaikkia CD – levyjä, samaten kuin kotikäyttäjille nykyään jo hyvin tuttuja elokuva-DVD:itä. Huomaa, että jos haluat tallentaa DVD –levyille tulee käytössäsi olla polttava DVD –asema.

Ulkoiset, siirrettävät asemat / levyt

Ulkoinen kiintolevy

Ulkoinen kiintolevy kytketään useimmiten USB –liitännällä tietokoneeseen. Erona muistitikkuun on se, että kyseessä on tallennuskapasiteetiltaan erittäin suuri asema. Myös itse laite vaatii paljon enemmän tilaa. Ulkoista kiintolevyä voisi hyvin harkita esimerkiksi varmuuskopiointilaitteeksi.

USB –tikut

USB –muistitikut ovat erittäin käteviä tiedon liikutteluun koneelta toiselle. Muistikapasiteetit vaihtelevat noin 128 Mt:sta joihinkin gigatavuihin.

Huomattavaa on, että USB –muisteja on kahdella eri nopeudella. Tai itse asiassa kyse on myös tietokoneen USB portin nopeudesta; jos koneessasi on vanha USB 1.1 –väylä, se ei välttämättä ymmärrä uudempaa USB 2.0 –muistia (tai ainakin muistitikku toimii hitaalla nopeudella). Kannattaa perehtyä oman koneen ja käyttämänsä (tai hankittavan) tikun ominaisuuksiin.